Kehitän käsityötaitojani

Lauantaina saimme jatkaa vielä kirjonnan parissa ja Sadulla olikin kivoja - tuoreita ideoita sopiviksi töiksi. Valinnan vaikeutta oli jälleen ilmassa. Toki halusin aloittaa Unicef-nukkea. Jos se vaikka korvaisi kadonneen mollamaijani aikaansaaman tyhjiön. Koska omat lapseni ovat senverran isoja (ja poikia) luulen, että mollani (siis jos raaskin siitä luopua) saa kodin jomman kumman kummityttöni kodista. Totesimme että kirjonta on tavattomasti aikaa vievä harrastus. Mietimme että saisimmeko itse aikaan vastaavia käsitöitä kuin isovanhempamme, jos meillä ei olisi tätä kaikkea tekniikkaa ympärillämme... Ehkä emme. Aloitin siis mollani kasvoista kirjonnan. Muutamat ompelivat ensin mollan ja täyttivät sen vanulla. Ajattelin että kasvojen kirjominen olisi helpompaa ennen omepelemista. Tämä kahtiajako sai meidät vitsailemaan aiheesta taiteilijat><amatöörit. Kumpi sitten lienee parempi, kun minun amatööri-sana merkitsee sitä, että tekee jotain rakkaudesta jotain tekemistä kohtaan. Siinä

Perjantai alkoi melko tylsästi! Olin sen verran ajoissa, että ajattelin pyörähtää pikapikaa hallintorakennuksessa. Käväisin sisällä ja ulospäin tullessani minulla  meni jalat alta kiviportaiden yläpäässä. Iskin alaselkäni ja vasemman kyynärpääni kiviportaaseen kaatuessani ja liu´uin portaat alas päätyen istumaan alimmalla portaalla kuppilan oven viereen. Pari opiskelijaa avasi minulle kuppilan oven ja pyysi sinne toipumaan hetkeksi. Iki-ihana Irma antoi  minulle kylmäpussin selkää varten ja soitti talonmiehen paikalle. Hän tulikin ja alkoi laittaa soraa ja ehkä suolaa sekä varoituskyltin portaiden jääkuorrutteesta kiinni kaiteeseen. Käväisin ilmoittautumassa Sadulle toivuttuani hetken ja suuntasin lääkäriin. Harmitus oli suuri, mutta ihmeen äkkiä pääsin lääkäriin. Odotin vain noin tunnin verran. Lääkäri tutki selkääni ja paineli luut läpi kertoen, että olin ottanut iskun vastaan ihmisen vahvimmalla osalla - lonkan harjaluulla, jota ei kaatumalla rikki saa. Kyynärpääkin taipui sekä meni

Oi, ihanaa - kirjontaa. Ainoa ongelma jälleen ajanpuute tai se, että ei millään ehdi kokeilla kaikkea sitä, mitä haluaisi. Vain pintaraapaisu, mutta monipuoliset mahdollisuudet monenlaisen kirjonnan kokeiluille johtuen materiaalien runsaudesta. Aivan ihania kastanjetteja olitte eilen tehneet ja minäkin pääsin aloittamaan omaa soitinta.                                           KASTANJETIT:                        Onneksi päivä ei mennyt ketuiksi tai päin seiniä! Hieman toipilaana sinnittelin...                                                   Mahtavaa virvittäinompelua by Jaana!                                           Tuulan söpö sammakko! Iltapäivä meni komponentteja ihmetellessä. Aloitin kaiuttimen piirilevyn juotoksia. Vielä jäi jännättäväksi - toimiiko... Monella saatiin toimimaan! Näimme myös miten voi itse valmistaa piirilevyn.

Do diin. Täällä sitä vaan istutaan/huilataan, vaikka luento alkaa kohta AP-salissa. Harmittaa, kun se koulun virus nappasi meidän poppoon vuorostaan otteeseensa. No, kuopus on keittiössä vähän parammassa kunnossa ja vatkaa muffinitaikinaa koneella. Saammepa ainakin Runebergin torttuja lohdutukseksi. ;0P Aloin tässä jo päivänä muutamana kehittelemään sitä elektroniikkatyötä, johon liitetään jotain muuta materiaalia. Lentokoneeltahan tuo yövalo alkaa pikku hiljaa näyttää! =) Nyt kun vaan saisi ne osat ja osaisi tehdä ne ledit tai mitä se Matti mahtoi meille "päättämättömille" varata. =D Hiukka "kuvei"... Eli päätin sit vääntää ihan RAUTALANGASTA!!! ;0) Kehikon päälle virkataan kiinteitä silmukoita. Turbiinit tein pienistä karkkipurkeista. Boeing 707 Laatikko tukee konetta ja mahdollisesti kätkee elektroniikkaosat+pariston sisäänsä jahka pääsen "sinne asti".