Kehitän käsityötaitojani

Vaikka minulta puuttuu se ´oma´ prinsessa, niin onneksi noita lainaprinsessoja on ihan lukuisia (kummitytöt sisarineen). Aloin kokeilla toista mekkoa ohuesta materiaalista. Tein yläosaa valoverhosta ja koristelin sen korentokuvioita ´timantein´. Jos löydän ihanan pinkin kankaan, voisin tehdä yläosan alle mekon tai sitten pelkän hameosan, jolloin molempia voi käyttää erikseen. Nyt puuttuu vaan se kangas alaosaan... No, tänään suuntaan Raumalle! =) Nyt kävi "vanhanaikaisesti" kangaskaupassa... Näin ihanaa voilet-kangasta, jossa on oransseja kukkia... No, sen kanssa ei sovi pinkki. Ostinkin turkoosia satiinia, josta oranssit "kirsikkapuun" kukat erottuvat kauniisti. Että uusiksi meni yläosa... Tai sitten se sopii ekan mekon kanssa! =0) Kaiuttimen kanssa mietintää aiheuttaa laukun kanteen reikien poraaminen. En ole selvillä  kaikista nappuloista ja johdoista. Yksi juotos oli jo pussissa irronnutkin, joten kolvia tarvitaan korjaamiseen. Laukku on ollut kovilla ja toi

Puukotelo alkaa muotoutua... Kehikko odottaa "pohjaa" ja "kantta" tai oikeammin etu- ja takaseinää. Kanteen poraan ne isot reiät. Väliseinät asettelen vasta reikien tekemisen jälkeen, jotta tulevat varmasti oikeaan kohtaan. Teen väliseinän (pystyyn) keskelle koteloa sekä "poikkihyllyn" kaiutinelementtien väliin. Toinen puoli laukkua on tässä tapauksessa tyhjää tilaa, joten sinne voi piilottaa, mitä nyt ikinä haluaa piiloon laittaa... ;0)  Boxin etukansi ja kuppi- tai rasiaporanterällä poratut reiät (halk 10 cm).                                      Pystyseinä ja väliseinä  Ja Pia mittaa ruuvien kohdat kansiosan reunoihin. Että sitä voi ihminen tuntea olonsa tyytyväiseksi. Puu on melko armoton materiaali, sillä pienetkin lipsahdukset näkyvät pinnassa kyllä. Koulumme teknisentyönope lohdutti, että hän sanoo lapsillekin, että jos puunpala/työ menee ´pilalle´, niin ei aleta itkeä vaan sitten tehdään uusi! No, onnistumiset sitten taas tuntuvat t

Prinsessamekon myötä alkoi koneompelua "tulla jo korvista"... Pitsi odottaakin vielä kiinnittämistä harsittuna paikoilleen. Kaiutinprojekti on hieman edennyt. Kävin siis poistamassa sen 4 cm ylimääräistä kansi- ja pohjapaloista. Sitten huomasin, että pystypuita sahatessa on jokin tuki ollut aavistuksen vinossa, sillä heittoa on pari milliä. No, ne sain poistettua koululla. Mietin reikien sahaamista ja sain kuulla, että jopa 10 cm:n (ja isompiakin) kuppiporanteriä on olemassa. Siinä on varmasti jo aika tavalla vääntöä. Tarkoitukseni oli tehdä kotelon kehys valmiiksi viikonloppuna, mutta porakone odottaa edelleen ottajaansa. Onneksi kaiuttimien "verkko-osa" on valmis eli piirsin mustalle paperille kuvan, jonka liimasin laukun kuluneeseen pintaan. Olin miettinyt akryyliväreillä maalaamista, mutta puuvärit "sopivat käteeni" paremmin, joten kanteen tein His master´s Voice-kuvan. Sain kuulla, että kyseessä on paitsi amerikkalainen levy-yhtiö myös vanha elokuva,

Okei... Noi luonnokset eivät siis päivity siihen kohtaan, milloin ne on alunperin kirjoitettu... Neljännen lähiopetuskerran luonnos pompsahti siis tuohon ensimmäiseksi tekstiksi... No, haitanneeko tuo ketään. Nyt alkaa sitten prinsessamekko valmistua ja kyllä sitä onkin tullut ommeltua. Taitaa olla aikamoinen yksityiskohtien riemuvoitto, mutta todellinen ´rinsessamekko´! Ja miesväki onkin sitä mieltä, että äidin ei tarttis enää ommella! Ovat saaneet heräillä omepukoneen kolinaan. Kuulemma kuuluu hyvin aamuyön aikaan yläkertaan asti. Opiskeleminen on saanut todella luovuuteni kukkimaan. Ainoa ongelma on, että ideat alkavat ptkahdella jo näin aamuyöllä eli olen noussut kukonlaulun aikaan ja alkanut pakertaa, ahertaa alakerran ´ompelimossa´. =0) No, ehkä vaihdan sitten puutöihin/elektroniikkaan, sillä kaiuttimen puuosat odottavat kokoamista/poraamista/maalaamista. Mietin, miten paljon kiinnitän huomiota koteloon, pintakäsittelyyn ym, sillä kaiuttimen kotelo piiloutuu matkalaukun sisään.

Viikon aikana kävin hakemassa Sempulta tupsukoneen. Sain kaulahuivin valmiiksi ja kettussu valmistuu pikku hiljaa. Sain silmät ja nenät paikoilleen ja totesin, että niiden taustat pitää katkaista. Pitsiä lisäsin vain toiseen nauhaan, ettei pitsiä/valkoista tule liikaa. Ketulle sipaisin kangasväriä häntään ja poskiin. Muutama oppilas halusi sovittaa essua koulussa. Se näytti olevan sopiva tokaluokkalaiselle tyttöselle. Ostin oranssia neulosta ja tein saumurilla pipoja. Nekin olisivat olleet oppilaitteni mieleen. Tein myös ns. huolisyöpön, jonka alkuperä juontaa Saksaan. Anna kertoi tekevänsä mahdollisesti sellaisen koneompelutyönään. Minun huoli-hippo-Huubertti valmistui pääasiassa käsin kirjoen. Vein hipon kouluun pianon päälle. Ihastelijoita riitti, mutta vielä ei hipon suu täyttynyt huolista. Aloin suunnitella prinsessamekkoa. Hain ihanaa sinistä sattiinia, jonka oletin sopivan yhteen alaosan kukikkaan, laskeutuvan kankaan kanssa.

Onpas ollut hiukka erilaisia kelejä! Toissapäivänä oli lunta ja pakkasta, eilen ihana aurinkokeli ja tänään taas pilvistä, vesi-, räntä- ja lumisadetta! Eilen otimme valokuvia rannassa. Tässä meijän poppoota Arnkarin rannassa / kaupungin vuokrasaunalla.                                                     Aksu ihan äxänä! Kiikartornikin näkyy...                                                            Miun ´miehet´! =0)                                           Kiva Datsun 100 kaupan pihassa!                                           Ja mekko alkaa muotoutua...                                           Perhonen ja ´aitoja´ timantteja!!!

Eilinen päivä kului prinsessan mekkoa väsätessä... Hain kangaskaupasta satiinia ja tylliä. tein tyllistä alushameen ja ompelin rypytyslankoja päällihameen helmaan, jotta hame näyttäisi muhkeammalta - tulppaanilta. Yläosan kaavaa ei löytynyt koulun lehdestä... Piirsin T-paidan avulla kaavan ja ompelin satiiniyläosan. Nyt lähinnä mietin hihansuun ja kaula-aukon huolittelua. Koetin leikata vinonauhaa toisesta kankaasta. Yläosan sovittaminen alaosaan ei ole kaavojen puuttumisen takia helppoa. Reilu yläosa antaa mekolle lisäkäyttöaikaa. Jos jätän hihat tekemättä, voi mekko olla kuin yhden-koon-mekko. =0) Tänään koetan vältellä käsitöitä, kun niitä on kyllä tullut tehtyä enemmän kuin ´laki sallii´ eli liikaa, mutta katsotaan, pitääkö yritykseni. Tuskin! Kuvat eivät oikein onnistuneet hämärässä eteisessä peilin edessä, mutta eiköhän mekolle vielä sovittaja löydy valoisaan aikaan. Pojat eivät - kumma kyllä - olleet innokkaita!? ;0)

Viikon kuluessa sain esiliinan ja kaulahuivin valmiiksi. Sovittaja (kettuessulle) löytyi koulusta. Essu näytti sopivalta tokaluokkalaiselle tytölle.  Tää "tyttö" on jo vähän isompi! ;0) Kokeilin myös Annan ihanaa ideaa huolisyöpöstä! Idea on peräisin Saksasta. Kyseessä on maskotti, jolla on vetoketju suussa. Huolisyöppö hävittää huolesi, kun kirjoitat ne paperille ja syötät syöpölle. Minun syöppöni on hippo Huubertti! Ihailijoita riitti, vaikkei vielä suu huolista täyttynytkään. Koulussa kuvasin vitriinimme sisällön! Mietin prinsessamekon toteuttamista. Ostin sinistä satiinia ja valkoista tylliä. Mekon mallia olen miettinyt ja muutama kaava löytyikin Käsityö-lehdestä.