Puukotelo alkaa muotoutua... Kehikko odottaa "pohjaa" ja "kantta" tai oikeammin etu- ja takaseinää. Kanteen poraan ne isot reiät. Väliseinät asettelen vasta reikien tekemisen jälkeen, jotta tulevat varmasti oikeaan kohtaan. Teen väliseinän (pystyyn) keskelle koteloa sekä "poikkihyllyn" kaiutinelementtien väliin. Toinen puoli laukkua on tässä tapauksessa tyhjää tilaa, joten sinne voi piilottaa, mitä nyt ikinä haluaa piiloon laittaa... ;0)

 Boxin etukansi ja kuppi- tai rasiaporanterällä poratut reiät (halk 10 cm).

                                     Pystyseinä ja väliseinä

 Ja Pia mittaa ruuvien kohdat kansiosan reunoihin.

Että sitä voi ihminen tuntea olonsa tyytyväiseksi. Puu on melko armoton materiaali, sillä pienetkin lipsahdukset näkyvät pinnassa kyllä. Koulumme teknisentyönope lohdutti, että hän sanoo lapsillekin, että jos puunpala/työ menee ´pilalle´, niin ei aleta itkeä vaan sitten tehdään uusi! No, onnistumiset sitten taas tuntuvat too-si hyvältä! =0) Kotelo alkaa näyttää sen verran hyvältä, että luulen meille alkavan ilmestyä enemmänkin hyllyköitä... ;0) Kaiutinprojektin myötä olen saanut tutustua paremmin koulumme hienoihin puuntyöstölaitteisiin. Pyörö- ja tasohöylän lisäksi olen käyttänyt vannesahaa, oikohöylää ja hiomakonetta. Ihan yksinkertaisia kun eivät nuo mittaamisen/sahaamisen tarkkuudet näyttäneet olevan. Tämänhetkiseen tulokseen olen todella tyytyväinen. Lähinnä jännittää, miten käy tuon ´kuoren´ eli laukun kanssa. Eilen meinasin jo hylätä koko kuoren, sillä puupinta on kaunista. Mieheni varastoista löytyi sattumalta kaksi kappaletta verkkojakin... Laukku on ollut aika kovilla, kun olen kantanut puuosia vanhuksen avulla koulun ja kodin välillä. Vasemman puolen soljet kaipaavat korjaamista. Valmiina kaiutinta ei tarvitse tietenkään juurikaan liikutella, kun nyt vaan keksin sen parhaan paikan sille. Kokoahan riittää!

Ja maltti on valttia tässäkin asiassa. Kovasti vaan haluaisi saada nopeasti valmista... Aurinkoa! =)