Kaiuttimen koteloinnin vaiheet:

(15.3.) Tänään saimme tehdä tuparilahjaa tai kaiuttimen koteloita. Koska tuparilahjani oli jo pintakäsittelyä vaille valmis, aloitin kaiuttimen puuosien sahaamisen. Sain osat sahattua. Painoa kaiuttimeen tulee ison koon takia, mutta en aio sitä juurikaan liikutella, joten eiköhän siitä vielä hyvä tule. Ajattelin porata (?) kaiutin elementtejä varten aukkoja matkalaukkuun. Puuosat jäävät piiloon vanhan matkalaukun sisään. Sain osat mahtumaan laukkuun, joten mitat taisivat osua kohdilleen. Teen väliseinän yhteen isoon puulaatikkoon. Porapuutappiliitokset ovat hiomisen jälkeen vuorossa. En ohentanut liimapuulevyä, koska sitten koko olisi pienentynyt eikä paino olisi juurikaan vähentynyt muutamasta millistä. Annaliisa totesi jo, että ohueen materiaaliin tarvittaan ohuempia porapuutappeja ja niiden löytäminen ei ollutkaan helppoa. Hän oli  joutunut tilaamaan niitä Tampereelta postimyynnistä eikä niitä kuulemma yleensä edes myydä yksityishenkilöille.

(edelleen maaliskuuta) Puukotelo alkaa muotoutua... Kehikko odottaa "pohjaa" ja "kantta" tai oikeammin etu- ja takaseinää. Kanteen poraan ne isot reiät. Väliseinät asettelen vasta reikien tekemisen jälkeen, jotta tulevat varmasti oikeaan kohtaan. Teen väliseinän (pystyyn) keskelle koteloa sekä "poikkihyllyn" kaiutinelementtien väliin. Toinen puoli laukkua on tässä tapauksessa tyhjää tilaa, joten sinne voi piilottaa, mitä nyt ikinä haluaa piiloon laittaa... ;0)

 Boxin etukansi ja kuppi- tai rasiaporanterällä poratut reiät (halk 10 cm).

                                     Pystyseinä ja väliseinä

 Ja Pia mittaa ruuvien kohdat kansiosan reunoihin.

Että sitä voi ihminen tuntea olonsa tyytyväiseksi. Puu on melko armoton materiaali, sillä pienetkin lipsahdukset näkyvät pinnassa kyllä. Koulumme teknisentyönope lohdutti, että hän sanoo lapsillekin, että jos puunpala/työ menee ´pilalle´, niin ei aleta itkeä vaan sitten tehdään uusi! No, onnistumiset sitten taas tuntuvat too-si hyvältä! =0) Kotelo alkaa näyttää sen verran hyvältä, että luulen meille alkavan ilmestyä enemmänkin hyllyköitä... ;0) Kaiutinprojektin myötä olen saanut tutustua paremmin koulumme hienoihin puuntyöstölaitteisiin. Pyörö- ja tasohöylän lisäksi olen käyttänyt vannesahaa, oikohöylää ja hiomakonetta. Ihan yksinkertaisia kun eivät nuo mittaamisen/sahaamisen tarkkuudet näyttäneet olevan. Tämänhetkiseen tulokseen olen todella tyytyväinen. Lähinnä jännittää, miten käy tuon ´kuoren´ eli laukun kanssa. Eilen meinasin jo hylätä koko kuoren, sillä puupinta on kaunista. Mieheni varastoista löytyi sattumalta kaksi kappaletta verkkojakin... Laukku on ollut aika kovilla, kun olen kantanut puuosia vanhuksen avulla koulun ja kodin välillä. Vasemman puolen soljet kaipaavat korjaamista. Valmiina kaiutinta ei tarvitse tietenkään juurikaan liikutella, kun nyt vaan keksin sen parhaan paikan sille. Kokoahan riittää!

Ja maltti on valttia tässäkin asiassa. Kovasti vaan haluaisi saada nopeasti valmista... Aurinkoa! =)

Huhtikuussa oli hankaluuksia, kun toinen kaiutinelementti oli hajotettu koululla. Sain kotelon jo tosi pitkälle kevään aikana ja elektroniikkaosiokin oli lähes valmis.

Loppumetreillä alkoivat hankaluudet. Juotin johdot kiinni ja totesin kotona, että kuparilangat olivat katkenneet kuljetuksen aikana. Tein saman toistamiseen ja taas sama juttu. Hain Kouluelektroniikasta paksumpaa johtoa, mutta kolmannen kerrankin jälkeen johdot olivat hiertyneet poikki kotiin päästyäni. Menetin hermot... Totesin, että mahdoton tehtävä! Ajattelin, että vaikka juottaisin johdot neljännen kerran kiinni ja kuljettaisin kaiutinta Raumalle, olisi tulos todennäköisesti sama. Minusta työ on liian vaativa tehtäväksi koulussa! Jos aikuisella menee hermot, voin kuvitella, miltä tuntuu nykylapsesta/-nuoresta. Väitän että heidän kärsivällisyytensä on vähäisempi kuin minun. Jos elektroniikkaosat olisivat toimineet moitteettomasti (keväällä toimivat!), olisi kaiutin todella mieluinen. Siskoni sanoi haluavansa sen kotiinsa! Hän pyysi minua kehittelemään todellisen matkalaukkuversion eli siirreltävän/mukana kannettavan version. Helsingissä on ihmisillä tapana kantaa kesällä soittopelejä mukanaan puistoon. Menekki olisi kuulemma taattu, jos matkalaukkukaiuttimia olisi myynnissä. Sulattelen asiaa... Hermojen palautumista odotellessa...