Pia Klytseroff / KÄPOP 2.0 / Täydennystehtävä 1.a) Kokemuksellinen tuotesuunnitteluprosessi 2. luokkalaisille Ongelmallisinta opettajan kannalta on nähdäkseni se, että jos tuotesuunnittelua tehdään ja kehitellään työtä tehdessä, eivät materiaalit voi olla valmiina. Tekniikoihinkin perehdytään tarpeen mukaan. Kun lähdetään liikkeelle, ei oppilaallakaan ole selvää kuvaa lopullisesta tuotteesta. Voidaan toki kysyä, onko prosessi sinänsä jo arvokas. Tuote selkiytyy vähitellen ideoinnin ja prosessin myötä. Tokaluokkalaiset tarvitsevat vielä melko selkeitä tavoitteita, koska kaikki eivät pysty ideoimaan itselleen täysin omaa tuotetta. Toki toisten esimerkki ja ideat auttavat ja saavat aikaan omia uusia ideoita. Kokemuksellinen tuotesuunnitteluprosessi voidaan ottaa laajasti mukaan alkuopetuksessa, jos sama opettaja pitää luokalle lähes kaikki tunnit. Aapisen ja lukukirjan hahmot ovat hyvä kohde, sillä niihin lapset tutustuvat melko hyvin kouluvuoden aikana. Tänä vuonna Tove Jans
Tekstit
Metalliteknologia Alumiinin taivutus: Taivutin alumiinilevyä taittokoneella piirtämäni tähden muotoon. Kiinnitin reunan popniiteillä ala- ja yläosasta. Taoin 10 mm:n paksuista rautatankoa koukuksi. (Selitin ohjeen aikaisemmin soveltavan työn yhteydessä.) Kuparin takominen: Foldforming-tekniikka oli minulle mieluinen tekniikka. Taittokoneella sai hyvin suoria aputaivutuksia ja kuumentamisen jälkeen taitos aukesi helposti. Sitruunahappoa ja Autoglymiä käytettiin pinnan kiillottamiseen. Tein tompakkilangasta muinaisketjun. Alimmassa rannekorussa yhdistin helmiä lenkkien avulla. Korvakoruissa käytettiin apuna valssauslaitetta sekä ´kuppia´, jossa voidaan iskeä kappale kuperaksi tai koveraksi. Loput tompakkilenkit yhdistin korvakoruiksi. Emalointijauheella käsittelin 2 kuparista korvakoruaihiota sekä ´valmiin´ lintumuodon. Kuumentaminen onnistuu ihan lieden levyn päällä. Muista laittaa paperia alle, kun levität jauhetta laatalle. Pinsettejä tarvitsen kuuman laatan liik
Muoviteknologia Viimeisellä lähiopetusjaksolla jatkoimme metallitöitä ja tutustuimme vielä hieman muoviin materiaalina. "Kuumalankalaite" tuli melko tutuksi, sillä salaattiottimien tekeminen ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin alkuun oli kuviteltu. Kantapään kautta sain kuin sainkin sitten viimein onnistuneen kappaleen. Muoviliuskan keskikohtaan ja päihin laitettiin viilun palat ja muovin annettiin pehmentyä noin 3 minuuttia, liuska nostettiin sivuun (varo kuuma!) ja sitten esim. viilun palasella painettiin uraa, joka jäykistää ottimia. Keskikohtaa kuumennettiin kuumailmapuhaltimen avulla ja ottimet taitettiin muotoonsa pyöreän puuriman avulla. Sivut hiottiin vesihiomapaperilla sileiksi. Lopuksi muotoilin päitä puhaltimen ja hieman ohuemman pyöreän puuriman avulla. Katkaisin yhdestä ´jämäpalasta´ rannekorun, jonka taivutin kuumailmapuhaltimen avulla. Pyöristin ja hioin reunat, jotta reunat eivät ole ranteeseen laitettaessa niin teräviä. Muovilevyjä y
Haasteita hupparin ompelemisessa Hupparin tekeminen tuntui alkuun haasteelliselta, mutta hienolta. Kun mietin nykyisiä 5. luokan oppilaitani, ajattelen hupparin tekemisen olevan kyllä aikamoinen työ 6. luokalla. Saumuri ei ollut yhteistyöhaluinen, joten pallokärkineulan avulla pääsin alkuun. Sain tehtyä päällikeompelun ja olkasaumat sekä hihojen kiinnityksen. Huppuun kiinnitin vuorikankaan.
KSP2 Tekninen työ/Metalliteknologia Kouluelektroniikan tiloissa pääsimme korukurssille. Olen päässyt kerran aikaisemmin kokeilemaan korujen tekemistä hopeasta. Tompakki oli materiaalina minulle uusi tuttavuus, mutta olisi edullisuutensa takia hyvä materiaali koulukäyttöön. Korukurssin voisi toteuttaa koululla ihan kerhonakin. Kurssiin voisi kuulua ketjujen, laattojen ja riipusten tekemistä ja emalointia. Emalointi on nopea ja helppo tekniikka sekä motivoisi varmasti tyttöjä. Erilaisten helmien yhdistämisellä saadaan koruihin vaihtelua! Tekniikka on melko yksinkertainen, jos vain tarvittavat työkalut saadaan koululle. Ketjujen sahaaminen sujuu pienen harjoittelun jälkeen ja lenkkien "napsauttelu"/yhdistäminen sujui tompakista mukavasti. Esteettinen suunnittelu voidaan toteuttaa etukäteen piirtämällä suunnitelma saatavilla olevien materiaalien perusteella. Koska työn valmiiksi saattaminen (valmis koru) on motivaattorina, on korun tekeminen varmasti mielekästä opp
KAIUTIN: Yhdistetty puutyö ja elektroniikkatyö Käyttötarkoitus: Millainen, kenelle? Vaihtoehtoja… Kytkentä: Elektroniikkatoteutus… Kokonaisuus: Ulkoasu, käytännöllisyys, kestävyys, esteettisyys Jos kaiuttimeen saisi kehiteltyä liikuteltavan virtalähteen, olisi kaiutin mitä mainioin mukana kannettava laite. Koska kaiuttimeni on matkalaukku-mallia, olisi luonnollista liikutella sitä paikasta toiseen. Elektroniikkasarja tuntuu olevan vaan (raumalaisittain: säserä) niin altis kärsimään liikuteltaessa, että sekin vaatisi lisää tuotekehittelyä toimiakseen. Edelleen ajattelen työn olevan aivan liian vaativa alakoulun luokkien oppilaille. Nykylapsilla näyttää olevan paljon vähemmän kärsivällisyyttä, joten en usko, että he pystyisivät saattamaan työtä loppuun asti. Minusta työ sopisi paremmin vasta ylemmille luokille, esimerkiksi 8. luokan elektroniikka-askateluun, joka on valinnaisena aineena. Elektroniikkatoteutus on vaativa monine komponentteineen ja lukuisine liitoksineen. Todell
Kaiuttimen koteloinnin vaiheet: (15.3.) Tänään saimme tehdä tuparilahjaa tai kaiuttimen koteloita. Koska tuparilahjani oli jo pintakäsittelyä vaille valmis, aloitin kaiuttimen puuosien sahaamisen. Sain osat sahattua. Painoa kaiuttimeen tulee ison koon takia, mutta en aio sitä juurikaan liikutella, joten eiköhän siitä vielä hyvä tule. Ajattelin porata (?) kaiutin elementtejä varten aukkoja matkalaukkuun. Puuosat jäävät piiloon vanhan matkalaukun sisään. Sain osat mahtumaan laukkuun, joten mitat taisivat osua kohdilleen. Teen väliseinän yhteen isoon puulaatikkoon. Porapuutappiliitokset ovat hiomisen jälkeen vuorossa. En ohentanut liimapuulevyä, koska sitten koko olisi pienentynyt eikä paino olisi juurikaan vähentynyt muutamasta millistä. Annaliisa totesi jo, että ohueen materiaaliin tarvittaan ohuempia porapuutappeja ja niiden löytäminen ei ollutkaan helppoa. Hän oli joutunut tilaamaan niitä Tampereelta postimyynnistä eikä niitä kuulemma yleensä edes myydä yksityishenkilöille. (ede
Vaikka blogin päivityksissä on ollut taukoa, käsitöitä on silti tullut tehtyä tasaiseen tahtiin. Kummityttö kaipaili virkattua mattoa huoneeseensa ja se valmistui tänään. Ohje oli sama, jolla toteutin tiskirätin! =0) Kevään viimeisen lähiopetusjakson jälkeen kokeilin haarukkavirkkausta. Haarukka oli hieman liian kapea, mutta kesällä ei kovin massiivista hartiahuivia tarvitakaan, joten huiveli käynee lukunutuksi. Reunahapsuun lenkkejä tehtiin jo yli 700 eli haarukka pyörähti 1400 kertaa. Laskemisessa oli kova työ ja lankakaupan Annen vinkki merkitä aina 50 sarjan jälkeen kohta toisen värisellä langalla oli hyvä! Muutaman KÄPOPpilaisen kera teimme kankaiden-metsästys-reissun kurssilaisten vinkkien pohjalta. Humppilan Tilkkutex todettiin kohteeksi, jossa aiomme käydä toistekin. Toijalasta löysin huovutuskukkaani ihanaa Merinovillan ja silkin sekoitusta. Lisäsin sitä lendelle ja kukan keskustaan heteiksi. Ai, niin! Päivityksiä edellytet
Ihana pipomallini Niko! =0) Tupsusta tuli vissiin tarpeeksi iso!? TRIO-jätskiä syötiinkin juuri. =0))) Pipo neulottiin tasona. Kerroksia taisi tulla jopa 146, koska lanka oli ohuempaa (7 veljestä lankaa). Raidat todella koukuttivat! Tekeminen oli kivaa. Toisessa reunassa aina lisättiin yksi silmukka ja toisessa kavennettiin yksi silmukka.. Lankajuoksut toisessa reunassa eivät haittaa, koska ne menevät piiloon, kun pipo rympätään ylhäältä. Alareunan lisäyskohtaan (reikiin) pujotin pari lankaa koristeraidaksi. Suosittelen! <3
Huh, huh, sano... Miten ikinä pitkämatkalaiset jaksavat mennä töihin??? Ihan tästä lähimaastosta tulleena ihmettelen heidän jaksamistaan, koska erittäin intensiivisen 3 päivän KäpOp2-jakson jälkeen voin sanoa, että väsyttää minuakin. No, toki tämä open kevät tuntuu olevan yleensä melko hektinen muutenkin. Ihanaa oli silti! Ja eilen tuntui kuin olisi saanut jotain jo aikaiseksikin. Aloitimme projektin suunnittelun Kaisun ja Tiinan kanssa ja taas saan opetella uutta eli Cromen käyttöä. Kyllä meistä vielä tulee melko PRO-tyyppejä, kun opimme nämä hienoudet! Projektimme vaikuttaa kiinnostavalta, mutta en paljasta siitä vielä enempää... Haarukkavirkkaus oli viimeisin kokeiluni ja siitä taitaa (lähimmän 5 vuoden aikana) jotain valmistuakin!? Tuntuu tarpeeksi haasteelliselta näperrykseltä ja on melko näyttävää. We´ll see! =0) Kiitos käpopissa tapaamilleni antoisista päivistä Raumalla! Voi olla että tulee ihan ikävä, jos näemme vasta lokakuussa. No, kurssimatka pitää toki kesällä tehdä käsit
Olipas eilen ihmeellinen päivä! Käpopissa väki vaikutti hieman uuvahtaneelta. Odottelu teknisen puolella sai lyhyet hermoni ´kiristymään´. Osasin kuitenkin peittää sen vai osasinko... Harmittavaa oli vain se, että apua tarvittaisiin monella suunnalla ja vaikka Jarmo toimii toisena opena, ei aika meinaa millään riittää. Eniten kiukuttaa juuri odottelu, sillä sitä vaan tahtoisi tehdä koko ajan. Sekin on jotain suorittamispakkoani ilmeisesti, kun jotkut osaavat ottaa iisimmin ja istuskella rauhassa odottelemassa ja miettimässä. Tällä kerralla ehdin kuitenkin juoda kahvikupposen, mitä ei ole tapahtunut aikaisemmilla kerroilla kesken demojen. =0) Kuppiporanterä teki meille kiusaa niin sanoakseni ja Jussi joutui käymään uudelleen rautakaupassa. Alajyrsin oli alaasennossa enkä saanut sitä nostettua omin keinoin. Jyrsintä onnistui kuitenkin hyvin, kun laitetta nostettiin kahteen kertaan. Johanna jyrsi myös kotelon ympyröitten reunat ja hioi niitä pitkään ja se kannatti. Tosi hienot reunukset
Lähiopetusjakso 24.4.-26.4.2014 Ensimmäinen päivä meni tosi nopeasti. Olin kyllä tunnin etuajassa, sillä en ollut ottanut uutta aikataulutusta koneelta. Ihmettelin kyllä viestiä, jossa mainittiin myöhäisempi ajankohta. Lounaaseen asti teimme teknisen tilassa tuparilahjoja ja kaiuttimia. Monella oli jo tuparilahja ihan valmiina. Monet olivat käsitelleet työnsä vahalla ja ajattelin, että minunkin hyllylleni vaha voisi olla hyväksi. Pinnasta tulee sileämpi ja likaa hylkivämpi. Myös metalliset kannakkeet saivat lakkakerroksen toiselle puolelle. Aika tuntui loppuvan kesken. Ruokatauko oli kerrankin riittävän pitkä. Pääsimme piipahtamaan Irman kuppilassa ja ostimme ihanat hihamerkit, joissa on ´äiteen´ kuva keltaisella pohjalla. Ihana Irma! =0) Iltapäivällä perehdyimme virkkaukseen. Tuntui vaikealta valita, mistä aloittaisi, kun ihania malleja ja ohjeita sekä materiaaleja pursuili luokan pöydillä. Kokeilin kirjanmerkkiä ja virkkauskirjasta (LANKATEKNIIKOIDEN KÄSIKIRJA) löysin jännän ka
Ovela juttu! ;0) Kettuessu kävi jo tulevalla omistajallaan vierailulla. Vain yksi napinläpi puuttuu... Ihana Siiri-Inkeri! =0) Siiri keksi, että tätä essua aion käyttää aina, kun poistan kurpitsoista siemeniä! Väri toi siis kurpitsan mieleen. Vappuna naamiaisissa essu pääsee (toivottavasti) jo käyttöön. Essun etukappale ´Kettupuuhka´ KE-taite Helman sahalaitakuvio Helmaosa huolitellaan alavaralla. Ketunpäätasku Nauhoista tuli erilaiset, koska halusin vain toiseen pitsiä ja jätin harsintalangan paikoilleen. Päällitikkaus helmaan kaksoisneulalla! Korva päällikeompeluna Silmä, silmä, nenä... Hieman kangasväriä hännänpäähän ja poskiin! Sama alemmalle kamulle... Valmis essu opehuoneen sohvalla Kai tähän voi olla vain tyytyväinen. Tilauksia on tullut jo kolme kappaletta... Vain aikaa puuttuu! ;0) Ja ehkä tämä saa jäädäkin ainutlaatuiseksi, kuten kummitytön äiti totesi. Onhan Siirikin ainutlaatuinen. Ja kosk