Ovela juttu! ;0)
Kettuessu kävi jo tulevalla omistajallaan vierailulla. Vain yksi napinläpi puuttuu... Ihana Siiri-Inkeri! =0) Siiri keksi, että tätä essua aion käyttää aina, kun poistan kurpitsoista siemeniä! Väri toi siis kurpitsan mieleen. Vappuna naamiaisissa essu pääsee (toivottavasti) jo käyttöön.
Essun etukappale
´Kettupuuhka´
KE-taite 
Helman sahalaitakuvio
Helmaosa huolitellaan alavaralla. 
Ketunpäätasku
Nauhoista tuli erilaiset, koska halusin vain toiseen pitsiä ja jätin harsintalangan paikoilleen. 
Päällitikkaus helmaan kaksoisneulalla!
Korva päällikeompeluna
Silmä, silmä, nenä...
Hieman kangasväriä hännänpäähän ja poskiin!
Sama alemmalle kamulle...
Valmis essu opehuoneen sohvalla Kai tähän voi olla vain tyytyväinen. Tilauksia on tullut jo kolme kappaletta... Vain aikaa puuttuu! ;0) Ja ehkä tämä saa jäädäkin ainutlaatuiseksi, kuten kummitytön äiti totesi. Onhan Siirikin ainutlaatuinen. Ja koska Siirin isäkin tykkäsi ´kyseisestä tekstiilistä´, on palaute ollut erittäin positiivista. Jos joskus sitä aikaa jostain löydän (kesällä esim), voisin ainakin parannella tuota yläosaa. Häntä pitäisi saada enemmän sivuun, jotta kaula-aukko suurenisi.
Ajatelen, että essun tekeminen voisi olla nykylapsillekin ihan hyödyllinen juttu. Ainakin kutosille voisi perustella sen tulevan vuoden kotitalousopinnoilla. Olisi hienoa, että siellä voisi olla itse tehty esiliina kaikilla päällään. Essun tekeminen on toki aikaa vievää puuhaa.
Minusta jakso pitää käynnistää hyvissä ajoin, jotta ajattelutyölle/suunnittelulle on riittävästi aikaa. Koulussa tiedän kiireen olevan se pahin vihollinen. Pitää saada työt äkkiä alkuun ja valmiiksi. Kiinnittäisin huomiota juuri tähän kiireettömyyteen/mielekkyyteen. Yhdessä voisimme ideoida niiden oppilaiden kanssa, jotka eivät ´koskaan´ keksi mitään. Toki jonkun idea voi lähteä liikkeelle materiaalista. Essusta voisi tehdä jonkin juhlankin teemaan sopivan. Piparkakut liittyvät jouluun, sienet syksyyn, kukat kesään. Ehkä lempi- vuodenaika voisi olla jonkun esiliinan värien aiheena. Jos toteuttaisin Lapissa ´essukässän´, veisin oppilaat paikalliseen ompelimoon Pilvilinnaan katsomaan materiaaleja ja samalla voisimme kysellä ompelijan vinkit ennen aloittamista. Joku voisi jo hankkia oman kangaspalan. Kun suunnittelu saataisiin kunnolla käyntiin, voisi ompelija ehkä käväistä koululla ja ideoita voitaisiin edelleen jatkojalostaa. Toki netti, lehdet ja kirjat olisivat ideoinnin apuna. Teemana voisi olla se VUODENAIKAESILIINANI. Jos aihe tuntuu liian rajatulta, voisi esiliinan tehdä tutulle lahjaksikin. Esimerkiksi ´heppahullulle´ serkulle.
Jos suunnittelu tehdään kunnolla, ajattelen sen nopeuttavan toteutusvaihettakin. Ainakin kaksi kertaa pitäisi käyttää rauhassa suunnitteluun ja kunnon ideointiin. Siinä voitaisiin käyttää ryhmää hyödyksi, sillä mitä useammat aivot, sitä helpommat ratkaisut. Toki sellainen lapsi, joka ei osaa päättää, tarvitsee toisenlaista tukea ja rohkaisua. Nopeimmat pääsevät sitten jo aloittamaan kaavojen avulla. Leikkaaminen ja ompelu (vinoreunake esim.) tehdään kolmannella kerralla. Nauhat ja koristelu vaativat myös aikaa. Ajattelisin silti, että jotain voisi tehdä jopa kotona, jos koti tukee tekemistä. Kaikille ei kotona työskentely sovi. Ajattelen lähinnä sellaisia perheitä, joissa on joku joka osaa auttaa tarvittaessa. Toki kotityön tulisi olla rutiininomaista esimerkiksi jo opitun reunapitsin tai jonkin muun koristeen valmistamista. Töiden esittely on niin ikään tärkeää eli koululla voitaisiin järjestää essushow, jossa kukin saisi esitellä esiliinansa (jos sen siis teki itselleen ja sen pystyy esittelemään päällään.) Meillä on myös vitriinikaapit ruokalan sivussa ja sinne voi laittaa muutaman esiliinan näytille.
Minusta jakso pitää käynnistää hyvissä ajoin, jotta ajattelutyölle/suunnittelulle on riittävästi aikaa. Koulussa tiedän kiireen olevan se pahin vihollinen. Pitää saada työt äkkiä alkuun ja valmiiksi. Kiinnittäisin huomiota juuri tähän kiireettömyyteen/mielekkyyteen. Yhdessä voisimme ideoida niiden oppilaiden kanssa, jotka eivät ´koskaan´ keksi mitään. Toki jonkun idea voi lähteä liikkeelle materiaalista. Essusta voisi tehdä jonkin juhlankin teemaan sopivan. Piparkakut liittyvät jouluun, sienet syksyyn, kukat kesään. Ehkä lempi- vuodenaika voisi olla jonkun esiliinan värien aiheena. Jos toteuttaisin Lapissa ´essukässän´, veisin oppilaat paikalliseen ompelimoon Pilvilinnaan katsomaan materiaaleja ja samalla voisimme kysellä ompelijan vinkit ennen aloittamista. Joku voisi jo hankkia oman kangaspalan. Kun suunnittelu saataisiin kunnolla käyntiin, voisi ompelija ehkä käväistä koululla ja ideoita voitaisiin edelleen jatkojalostaa. Toki netti, lehdet ja kirjat olisivat ideoinnin apuna. Teemana voisi olla se VUODENAIKAESILIINANI. Jos aihe tuntuu liian rajatulta, voisi esiliinan tehdä tutulle lahjaksikin. Esimerkiksi ´heppahullulle´ serkulle.
Jos suunnittelu tehdään kunnolla, ajattelen sen nopeuttavan toteutusvaihettakin. Ainakin kaksi kertaa pitäisi käyttää rauhassa suunnitteluun ja kunnon ideointiin. Siinä voitaisiin käyttää ryhmää hyödyksi, sillä mitä useammat aivot, sitä helpommat ratkaisut. Toki sellainen lapsi, joka ei osaa päättää, tarvitsee toisenlaista tukea ja rohkaisua. Nopeimmat pääsevät sitten jo aloittamaan kaavojen avulla. Leikkaaminen ja ompelu (vinoreunake esim.) tehdään kolmannella kerralla. Nauhat ja koristelu vaativat myös aikaa. Ajattelisin silti, että jotain voisi tehdä jopa kotona, jos koti tukee tekemistä. Kaikille ei kotona työskentely sovi. Ajattelen lähinnä sellaisia perheitä, joissa on joku joka osaa auttaa tarvittaessa. Toki kotityön tulisi olla rutiininomaista esimerkiksi jo opitun reunapitsin tai jonkin muun koristeen valmistamista. Töiden esittely on niin ikään tärkeää eli koululla voitaisiin järjestää essushow, jossa kukin saisi esitellä esiliinansa (jos sen siis teki itselleen ja sen pystyy esittelemään päällään.) Meillä on myös vitriinikaapit ruokalan sivussa ja sinne voi laittaa muutaman esiliinan näytille.
Kommentit
Lähetä kommentti