Lauantaina saimme jatkaa vielä kirjonnan parissa ja Sadulla olikin kivoja - tuoreita ideoita sopiviksi töiksi. Valinnan vaikeutta oli jälleen ilmassa. Toki halusin aloittaa Unicef-nukkea. Jos se vaikka korvaisi kadonneen mollamaijani aikaansaaman tyhjiön. Koska omat lapseni ovat senverran isoja (ja poikia) luulen, että mollani (siis jos raaskin siitä luopua) saa kodin jomman kumman kummityttöni kodista. Totesimme että kirjonta on tavattomasti aikaa vievä harrastus. Mietimme että saisimmeko itse aikaan vastaavia käsitöitä kuin isovanhempamme, jos meillä ei olisi tätä kaikkea tekniikkaa ympärillämme... Ehkä emme. Aloitin siis mollani kasvoista kirjonnan. Muutamat ompelivat ensin mollan ja täyttivät sen vanulla. Ajattelin että kasvojen kirjominen olisi helpompaa ennen omepelemista. Tämä kahtiajako sai meidät vitsailemaan aiheesta taiteilijat><amatöörit. Kumpi sitten lienee parempi, kun minun amatööri-sana merkitsee sitä, että tekee jotain rakkaudesta jotain tekemistä kohtaan. Siinä ei siis ole negatiivista puolta! =0)

Iltapäivällä pääsimme aloittamaan ns. vapaaehtoista elektroniikkatyötä. Minulla oli mielessä valaisin ja päädyin toteuttamaan 6 kirkkaan ledin valosarjan. Juottaminen tuntui hieman helpommalta. Kolvi toimi hyvin ja ilokseni totesin että sain työni valmiiksi - siis valosarjan osalta. Kotona kotelointi kolkuttelee kinkkisesti kotvan... Ideat vaihtavat muotoaan. Valaisin joka tapauksessa. Varjostimen muoto vielä mietinnässä. Meillä varastossa lojunut lasikupu pääsee ensimmäiseksi suojaamaan valosarjaa. Saattaa olla, että kirkkaat ledit häikäisevät liikaa pelkän lasikuvun alta. Ajatuksena oli kokeilla origamitaittelua Helsingissä bongaamani valaisimen esikuvan mukaan.

 Piirilevy ja ekat vastukset aseteltuina paikoilleen.

 Ensimmäinen transistori juotettuna.

Ledit saatiin johdoilla helpommin sijoiteltaviksi. Kutistesukkaa laitettiin ledin jalkojen suojaksi.

 Kotona kokeilin origamikukkia valaisimeen koristeeksi. Tuotekehittely vielä kesken...

Kotona valmistui vihdoin ensimmäisen päivän työ - kastanjetit! Koska takerruin pilttipurkin kansien ääneen ja ajattelin ,että eläimen pitäisi äännellä kyseisellä tavalla, päätin tehdä metson, jonka ääni on samantapainen.     

 Metson pyrstösulat: konekirjonta, solmupistot ja helmet sekä varsipistot.

 Soittovalmiina! Todella motivoiva ja koulussa toteutettava työ. Pitänee näyttää kakkosten tulevat soittimet kuvina...

 Kirjanmerkki - virvittäin kirjottuna - oikealta ja nurjalta puolelta