Perjantai alkoi melko tylsästi! Olin sen verran ajoissa, että ajattelin pyörähtää pikapikaa hallintorakennuksessa. Käväisin sisällä ja ulospäin tullessani minulla  meni jalat alta kiviportaiden yläpäässä. Iskin alaselkäni ja vasemman kyynärpääni kiviportaaseen kaatuessani ja liu´uin portaat alas päätyen istumaan alimmalla portaalla kuppilan oven viereen. Pari opiskelijaa avasi minulle kuppilan oven ja pyysi sinne toipumaan hetkeksi. Iki-ihana Irma antoi  minulle kylmäpussin selkää varten ja soitti talonmiehen paikalle. Hän tulikin ja alkoi laittaa soraa ja ehkä suolaa sekä varoituskyltin portaiden jääkuorrutteesta kiinni kaiteeseen. Käväisin ilmoittautumassa Sadulle toivuttuani hetken ja suuntasin lääkäriin. Harmitus oli suuri, mutta ihmeen äkkiä pääsin lääkäriin. Odotin vain noin tunnin verran. Lääkäri tutki selkääni ja paineli luut läpi kertoen, että olin ottanut iskun vastaan ihmisen vahvimmalla osalla - lonkan harjaluulla, jota ei kaatumalla rikki saa. Kyynärpääkin taipui sekä meni suoraksi, joten lääkäri lupasi minulle vain noin kahden päivän kivut sekä kirjoitti särkylääkkeen. Olin aivan ihmeissäni! Ihminen voi siis selvitä vahingoittumatta noin tusinan kiviportaan liukumisesta. Onnekseni oli ottanut repun selkääni ja eväsbanaani löytyi lytistyneenä repustani. Se pehmensi siis myös iskun voimaa. Hieman pökerryksissäni pääsin palaamaan konekirjontademolle ja sain kokeilla vapaakirjontaa.

Vapaakirjontaan on olemassa oma paininjalkansa sekä ihanat kiiltävät langat. Oli oikein ihanaa surruutella surutta Marjan suosiollisen opastuksen jälkeen. Ja kankaan nimeksi tuli `Prinsessa Ruusunen`, sillä ruusuköynnös muotoutui farkkukankaalle tunnin surruuttelun seurauksena. Kankaan taakse silitettiin tukikangas ja kirjontakehys oli paitsi hyvä "suoja sormille" myös tuki kankaalle. Se helpottaa varmasti kirjontaa.

Iltapäivällä tutustuimme puuntyöstökoneisiin Jussin opastamina. Kyllä niissä koneissa riittikin ihmettelemistä. Näimme myös opiskelijan, joka oli jo saanut aikaan ties kuinka monien tuntien työmäärän jälkeen keinuhevosen jalat. Vartalo ja jalkojen lihakset alkoivat pikku hiljaa muotoutua. Ja me ihmettelimme, että joku voi osata tehdä käsillään jotain niin kaunista!

Päädyin kokeilemaan yksinkertaista hyllyratkaisua, jossa pääsin silti kokeilemaan pyörösahaa, tasohöylää, pylväsporakonetta ja alajyrsintä. Ensi kerralla viimeistely jatkuu ainakin. Yhteisessä keskustelussa, joku ideoi vaasihyllyköstä myös tuikkuhyllykön. Siitä voi siis tulla monikäyttöinen! Olin tyytyväinen mm. alajyrsimen terävalintaan, koska koukeroista pidän. Kotona kokeilin koeputkivaasien upottamista poraamiini reikiin. Hieman liian ahdas oli se 20mm:n reikä. Saattaa silti olla, että hionta riittää suurentamiseen. Jussi ja Jarmo olivat korvaamaton apu meille aloittelijoille, sillä tottumattomalle isokokoiset koneet tuntuvat vaarallisilta ja pelottavilta. Kiitettävästi saimmekin apua ja vahtimisaikaa molemmilta. Kiitos JeiJeit! =)