Viikon aikana kävin hakemassa Sempulta tupsukoneen. Sain kaulahuivin valmiiksi ja kettussu valmistuu pikku hiljaa. Sain silmät ja nenät paikoilleen ja totesin, että niiden taustat pitää katkaista. Pitsiä lisäsin vain toiseen nauhaan, ettei pitsiä/valkoista tule liikaa. Ketulle sipaisin kangasväriä häntään ja poskiin. Muutama oppilas halusi sovittaa essua koulussa. Se näytti olevan sopiva tokaluokkalaiselle tyttöselle. Ostin oranssia neulosta ja tein saumurilla pipoja. Nekin olisivat olleet oppilaitteni mieleen. Tein myös ns. huolisyöpön, jonka alkuperä juontaa Saksaan. Anna kertoi tekevänsä mahdollisesti sellaisen koneompelutyönään. Minun huoli-hippo-Huubertti valmistui pääasiassa käsin kirjoen. Vein hipon kouluun pianon päälle. Ihastelijoita riitti, mutta vielä ei hipon suu täyttynyt huolista. Aloin suunnitella prinsessamekkoa. Hain ihanaa sinistä sattiinia, jonka oletin sopivan yhteen alaosan kukikkaan, laskeutuvan kankaan kanssa.
Pia Klytseroff / KÄPOP 2.0 / Täydennystehtävä 1.a) Kokemuksellinen tuotesuunnitteluprosessi 2. luokkalaisille Ongelmallisinta opettajan kannalta on nähdäkseni se, että jos tuotesuunnittelua tehdään ja kehitellään työtä tehdessä, eivät materiaalit voi olla valmiina. Tekniikoihinkin perehdytään tarpeen mukaan. Kun lähdetään liikkeelle, ei oppilaallakaan ole selvää kuvaa lopullisesta tuotteesta. Voidaan toki kysyä, onko prosessi sinänsä jo arvokas. Tuote selkiytyy vähitellen ideoinnin ja prosessin myötä. Tokaluokkalaiset tarvitsevat vielä melko selkeitä tavoitteita, koska kaikki eivät pysty ideoimaan itselleen täysin omaa tuotetta. Toki toisten esimerkki ja ideat auttavat ja saavat aikaan omia uusia ideoita. Kokemuksellinen tuotesuunnitteluprosessi voidaan ottaa laajasti mukaan alkuopetuksessa, jos sama opettaja pitää luokalle lähes kaikki tunnit. Aapisen ja lukukirjan hahmot ovat hyvä kohde, sillä niihin lapset tutustuvat melko hyvin kouluvuoden aikana. Tänä vuonna Tove Jans...
Kommentit
Lähetä kommentti