Viikon aikana kävin hakemassa Sempulta tupsukoneen. Sain kaulahuivin valmiiksi ja kettussu valmistuu pikku hiljaa. Sain silmät ja nenät paikoilleen ja totesin, että niiden taustat pitää katkaista. Pitsiä lisäsin vain toiseen nauhaan, ettei pitsiä/valkoista tule liikaa. Ketulle sipaisin kangasväriä häntään ja poskiin. Muutama oppilas halusi sovittaa essua koulussa. Se näytti olevan sopiva tokaluokkalaiselle tyttöselle. Ostin oranssia neulosta ja tein saumurilla pipoja. Nekin olisivat olleet oppilaitteni mieleen. Tein myös ns. huolisyöpön, jonka alkuperä juontaa Saksaan. Anna kertoi tekevänsä mahdollisesti sellaisen koneompelutyönään. Minun huoli-hippo-Huubertti valmistui pääasiassa käsin kirjoen. Vein hipon kouluun pianon päälle. Ihastelijoita riitti, mutta vielä ei hipon suu täyttynyt huolista. Aloin suunnitella prinsessamekkoa. Hain ihanaa sinistä sattiinia, jonka oletin sopivan yhteen alaosan kukikkaan, laskeutuvan kankaan kanssa.
Kaiuttimen koteloinnin vaiheet: (15.3.) Tänään saimme tehdä tuparilahjaa tai kaiuttimen koteloita. Koska tuparilahjani oli jo pintakäsittelyä vaille valmis, aloitin kaiuttimen puuosien sahaamisen. Sain osat sahattua. Painoa kaiuttimeen tulee ison koon takia, mutta en aio sitä juurikaan liikutella, joten eiköhän siitä vielä hyvä tule. Ajattelin porata (?) kaiutin elementtejä varten aukkoja matkalaukkuun. Puuosat jäävät piiloon vanhan matkalaukun sisään. Sain osat mahtumaan laukkuun, joten mitat taisivat osua kohdilleen. Teen väliseinän yhteen isoon puulaatikkoon. Porapuutappiliitokset ovat hiomisen jälkeen vuorossa. En ohentanut liimapuulevyä, koska sitten koko olisi pienentynyt eikä paino olisi juurikaan vähentynyt muutamasta millistä. Annaliisa totesi jo, että ohueen materiaaliin tarvittaan ohuempia porapuutappeja ja niiden löytäminen ei ollutkaan helppoa. Hän oli joutunut tilaamaan niitä Tampereelta postimyynnistä eikä niitä kuulemma yleensä edes myydä yksityishenkilöille. ...
Kommentit
Lähetä kommentti