Kaiuttimen koteloinnin vaiheet: (15.3.) Tänään saimme tehdä tuparilahjaa tai kaiuttimen koteloita. Koska tuparilahjani oli jo pintakäsittelyä vaille valmis, aloitin kaiuttimen puuosien sahaamisen. Sain osat sahattua. Painoa kaiuttimeen tulee ison koon takia, mutta en aio sitä juurikaan liikutella, joten eiköhän siitä vielä hyvä tule. Ajattelin porata (?) kaiutin elementtejä varten aukkoja matkalaukkuun. Puuosat jäävät piiloon vanhan matkalaukun sisään. Sain osat mahtumaan laukkuun, joten mitat taisivat osua kohdilleen. Teen väliseinän yhteen isoon puulaatikkoon. Porapuutappiliitokset ovat hiomisen jälkeen vuorossa. En ohentanut liimapuulevyä, koska sitten koko olisi pienentynyt eikä paino olisi juurikaan vähentynyt muutamasta millistä. Annaliisa totesi jo, että ohueen materiaaliin tarvittaan ohuempia porapuutappeja ja niiden löytäminen ei ollutkaan helppoa. Hän oli joutunut tilaamaan niitä Tampereelta postimyynnistä eikä niitä kuulemma yleensä edes myydä yksityishenkilöille. ...
Tämän blogin suosituimmat tekstit
Pia Klytseroff / KÄPOP 2.0 / Täydennystehtävä 1.a) Kokemuksellinen tuotesuunnitteluprosessi 2. luokkalaisille Ongelmallisinta opettajan kannalta on nähdäkseni se, että jos tuotesuunnittelua tehdään ja kehitellään työtä tehdessä, eivät materiaalit voi olla valmiina. Tekniikoihinkin perehdytään tarpeen mukaan. Kun lähdetään liikkeelle, ei oppilaallakaan ole selvää kuvaa lopullisesta tuotteesta. Voidaan toki kysyä, onko prosessi sinänsä jo arvokas. Tuote selkiytyy vähitellen ideoinnin ja prosessin myötä. Tokaluokkalaiset tarvitsevat vielä melko selkeitä tavoitteita, koska kaikki eivät pysty ideoimaan itselleen täysin omaa tuotetta. Toki toisten esimerkki ja ideat auttavat ja saavat aikaan omia uusia ideoita. Kokemuksellinen tuotesuunnitteluprosessi voidaan ottaa laajasti mukaan alkuopetuksessa, jos sama opettaja pitää luokalle lähes kaikki tunnit. Aapisen ja lukukirjan hahmot ovat hyvä kohde, sillä niihin lapset tutustuvat melko hyvin kouluvuoden aikana. Tänä vuonna Tove Jans...
Lauantaina saimme jatkaa vielä kirjonnan parissa ja Sadulla olikin kivoja - tuoreita ideoita sopiviksi töiksi. Valinnan vaikeutta oli jälleen ilmassa. Toki halusin aloittaa Unicef-nukkea. Jos se vaikka korvaisi kadonneen mollamaijani aikaansaaman tyhjiön. Koska omat lapseni ovat senverran isoja (ja poikia) luulen, että mollani (siis jos raaskin siitä luopua) saa kodin jomman kumman kummityttöni kodista. Totesimme että kirjonta on tavattomasti aikaa vievä harrastus. Mietimme että saisimmeko itse aikaan vastaavia käsitöitä kuin isovanhempamme, jos meillä ei olisi tätä kaikkea tekniikkaa ympärillämme... Ehkä emme. Aloitin siis mollani kasvoista kirjonnan. Muutamat ompelivat ensin mollan ja täyttivät sen vanulla. Ajattelin että kasvojen kirjominen olisi helpompaa ennen omepelemista. Tämä kahtiajako sai meidät vitsailemaan aiheesta taiteilijat><amatöörit. Kumpi sitten lienee parempi, kun minun amatööri-sana merkitsee sitä, että tekee jotain rakkaudesta jotain tekemistä kohtaan. Siinä ...










Paluumatkalle...
Kommentit
Lähetä kommentti