Kehitän käsityötaitojani

Ihana pipomallini Niko! =0) Tupsusta tuli vissiin tarpeeksi iso!? TRIO-jätskiä syötiinkin juuri. =0))) Pipo neulottiin tasona. Kerroksia taisi tulla jopa 146, koska lanka oli ohuempaa (7 veljestä lankaa). Raidat todella koukuttivat! Tekeminen oli kivaa. Toisessa reunassa aina lisättiin yksi silmukka ja toisessa kavennettiin yksi silmukka.. Lankajuoksut toisessa reunassa eivät haittaa, koska ne menevät piiloon, kun pipo rympätään ylhäältä. Alareunan lisäyskohtaan (reikiin) pujotin pari lankaa koristeraidaksi. Suosittelen! <3

Huh, huh, sano... Miten ikinä pitkämatkalaiset jaksavat mennä töihin??? Ihan tästä lähimaastosta tulleena ihmettelen heidän jaksamistaan, koska erittäin intensiivisen 3 päivän KäpOp2-jakson jälkeen voin sanoa, että väsyttää minuakin. No, toki tämä open kevät tuntuu olevan yleensä melko hektinen muutenkin. Ihanaa oli silti! Ja eilen tuntui kuin olisi saanut jotain jo aikaiseksikin. Aloitimme projektin suunnittelun Kaisun ja Tiinan kanssa ja taas saan opetella uutta eli Cromen käyttöä. Kyllä meistä vielä tulee melko PRO-tyyppejä, kun opimme nämä hienoudet! Projektimme vaikuttaa kiinnostavalta, mutta en paljasta siitä vielä enempää... Haarukkavirkkaus oli viimeisin kokeiluni ja siitä taitaa (lähimmän 5 vuoden aikana) jotain valmistuakin!? Tuntuu tarpeeksi haasteelliselta näperrykseltä ja on melko näyttävää. We´ll see! =0) Kiitos käpopissa tapaamilleni antoisista päivistä Raumalla! Voi olla että tulee ihan ikävä, jos näemme vasta lokakuussa. No, kurssimatka pitää toki kesällä tehdä käsit...

Olipas eilen ihmeellinen päivä! Käpopissa väki vaikutti hieman uuvahtaneelta. Odottelu teknisen puolella sai lyhyet hermoni ´kiristymään´. Osasin kuitenkin peittää sen vai osasinko... Harmittavaa oli vain se, että apua tarvittaisiin monella suunnalla ja vaikka Jarmo toimii toisena opena, ei aika meinaa millään riittää. Eniten kiukuttaa juuri odottelu, sillä sitä vaan tahtoisi tehdä koko ajan. Sekin on jotain suorittamispakkoani ilmeisesti, kun jotkut osaavat ottaa iisimmin ja istuskella rauhassa odottelemassa ja miettimässä. Tällä kerralla ehdin kuitenkin juoda kahvikupposen, mitä ei ole tapahtunut aikaisemmilla kerroilla kesken demojen. =0) Kuppiporanterä teki meille kiusaa niin sanoakseni ja Jussi joutui käymään uudelleen rautakaupassa. Alajyrsin oli alaasennossa enkä saanut sitä nostettua omin keinoin. Jyrsintä onnistui kuitenkin hyvin, kun laitetta nostettiin kahteen kertaan. Johanna jyrsi myös kotelon ympyröitten reunat ja hioi niitä pitkään ja se kannatti. Tosi hienot reunukset...

Lähiopetusjakso 24.4.-26.4.2014 Ensimmäinen päivä meni tosi nopeasti. Olin kyllä tunnin etuajassa, sillä en ollut ottanut uutta aikataulutusta koneelta. Ihmettelin kyllä viestiä, jossa mainittiin myöhäisempi ajankohta. Lounaaseen asti teimme teknisen tilassa tuparilahjoja ja kaiuttimia. Monella oli jo tuparilahja ihan valmiina. Monet olivat käsitelleet työnsä vahalla ja ajattelin, että minunkin hyllylleni vaha voisi olla hyväksi. Pinnasta tulee sileämpi ja likaa hylkivämpi. Myös metalliset kannakkeet saivat lakkakerroksen toiselle puolelle. Aika tuntui loppuvan kesken. Ruokatauko oli kerrankin riittävän pitkä. Pääsimme piipahtamaan Irman kuppilassa ja ostimme ihanat hihamerkit, joissa on ´äiteen´ kuva keltaisella pohjalla. Ihana Irma! =0) Iltapäivällä perehdyimme virkkaukseen. Tuntui vaikealta valita, mistä aloittaisi, kun ihania malleja ja ohjeita sekä materiaaleja pursuili luokan pöydillä. Kokeilin kirjanmerkkiä ja virkkauskirjasta (LANKATEKNIIKOIDEN KÄSIKIRJA) löysin jännän ka...

Ovela juttu! ;0) Kettuessu kävi jo tulevalla omistajallaan vierailulla. Vain yksi napinläpi puuttuu... Ihana Siiri-Inkeri! =0) Siiri keksi, että tätä essua aion käyttää aina, kun poistan kurpitsoista siemeniä! Väri toi siis kurpitsan mieleen. Vappuna naamiaisissa essu pääsee (toivottavasti) jo käyttöön. Essun etukappale ´Kettupuuhka´ KE-taite Helman sahalaitakuvio Helmaosa huolitellaan alavaralla.  Ketunpäätasku Nauhoista tuli erilaiset, koska halusin vain toiseen pitsiä ja jätin harsintalangan paikoilleen. Päällitikkaus helmaan kaksoisneulalla! Korva päällikeompeluna Silmä, silmä, nenä... Hieman kangasväriä hännänpäähän ja poskiin! Sama alemmalle kamulle... Valmis essu opehuoneen sohvalla Kai tähän voi olla vain tyytyväinen. Tilauksia on tullut jo kolme kappaletta... Vain aikaa puuttuu! ;0) Ja ehkä tämä saa jäädäkin ainutlaatuiseksi, kuten kummitytön äiti totesi. Onhan Siirikin ainutlaatuinen. Ja ...

ARVIOINTI omasta prosessista sekä valmiista tuotteesta Prosessi oli pitkä ja työteliäs mutta erittäin antoisa. Mieleeni tulivat lukuisat kerrat kun ompelin serkkuni kanssa Lahdessa vaatekomerossa asuja nukeille (Barbeille). Nyt sain tehdä vähän isommalle prinsessalle mekon. Pitänee harkita ihan aikuisten kokoisia mekkoja, jos joskus löydän aikaa. Tilaus olisi jo odottamassa. ;0) Luulen että paras palkka tulee onnellisilta käyttäjiltä. Onnistuin mielestäni keskittymään olennaiseen jälkimmäisessä mekossa. Ensimmäinen oli opettelua ja siitä tuli jonkun prinsessan tyylinen ´kermakakkumainen´ mekko johtuen tyllistä. Jälkimmäinen on tyylilleni uskollisesti romanttinen (pitsit) mutta tavallista pelkistetympi ja siksi ehkä tyylikkäämpi. Olen tyytyväinen tuotteeseen ja mielestäni opin prosessin aikana monia (myöhemmin) hyödyllisiä asioita. Saattaa olla että mekkokokoelma kasvaa ajan myötä... KURSSITYÖN RAPORTOINTI / DIDAKTINEN OSIO Sitten se vaikein osio eli työn soveltaminen koulumaailma...

KURSSITYÖ / Koneompelu TUOTTEEN VALMISTUSPROSESSI: Ongelmana on ollut lähinnä se, minkä työn valitsen varsinaiseksi kurssityökseni. Sain edellisellä kerralla jo lähes valmiiksi kettuessun, joka sopisi toki lahjaksi lähellä asuvalle kummitytölleni (varsinkin kun Lukko sai tänä vuonna pronssia!), mutta kun kerran aloitin sitä prinsessamekkoa, jolle oli tilaus Tampereen suunnalta, niin kai se on sitten se! Ensimmäistä mekkoa tehdessäni olin malttamaton (piirsin itse kaavat) ja mielessä alkoi kyteä ajatus, että haluaisin tehdä yksinkertaisemman mekon. Koska käyn Raumalla ainakin noin kaksi kertaa viikossa ja vierailen välillä Jättirätissä, sai toinen mekko alkunsa erään kangaskauppavierailun aikana. Näin nimittäin niin kaunista voiléta, että sitä oli `pakko´ ostaa. Ja toki siihen sopivaa satiinia. Olin alunperin lähtenyt ostamaan pinkkiä satiinia, mutta sitä juuri oikeaa (mielessäni ollutta) pinkkiä ei löytynyt. Ja voilét muutti mekon värin turkoosiksi! Kuulostaa ehkä hurjalta, että ...