Kehitän käsityötaitojani

Huh, huh, sano... Miten ikinä pitkämatkalaiset jaksavat mennä töihin??? Ihan tästä lähimaastosta tulleena ihmettelen heidän jaksamistaan, koska erittäin intensiivisen 3 päivän KäpOp2-jakson jälkeen voin sanoa, että väsyttää minuakin. No, toki tämä open kevät tuntuu olevan yleensä melko hektinen muutenkin. Ihanaa oli silti! Ja eilen tuntui kuin olisi saanut jotain jo aikaiseksikin. Aloitimme projektin suunnittelun Kaisun ja Tiinan kanssa ja taas saan opetella uutta eli Cromen käyttöä. Kyllä meistä vielä tulee melko PRO-tyyppejä, kun opimme nämä hienoudet! Projektimme vaikuttaa kiinnostavalta, mutta en paljasta siitä vielä enempää... Haarukkavirkkaus oli viimeisin kokeiluni ja siitä taitaa (lähimmän 5 vuoden aikana) jotain valmistuakin!? Tuntuu tarpeeksi haasteelliselta näperrykseltä ja on melko näyttävää. We´ll see! =0) Kiitos käpopissa tapaamilleni antoisista päivistä Raumalla! Voi olla että tulee ihan ikävä, jos näemme vasta lokakuussa. No, kurssimatka pitää toki kesällä tehdä käsit...

Olipas eilen ihmeellinen päivä! Käpopissa väki vaikutti hieman uuvahtaneelta. Odottelu teknisen puolella sai lyhyet hermoni ´kiristymään´. Osasin kuitenkin peittää sen vai osasinko... Harmittavaa oli vain se, että apua tarvittaisiin monella suunnalla ja vaikka Jarmo toimii toisena opena, ei aika meinaa millään riittää. Eniten kiukuttaa juuri odottelu, sillä sitä vaan tahtoisi tehdä koko ajan. Sekin on jotain suorittamispakkoani ilmeisesti, kun jotkut osaavat ottaa iisimmin ja istuskella rauhassa odottelemassa ja miettimässä. Tällä kerralla ehdin kuitenkin juoda kahvikupposen, mitä ei ole tapahtunut aikaisemmilla kerroilla kesken demojen. =0) Kuppiporanterä teki meille kiusaa niin sanoakseni ja Jussi joutui käymään uudelleen rautakaupassa. Alajyrsin oli alaasennossa enkä saanut sitä nostettua omin keinoin. Jyrsintä onnistui kuitenkin hyvin, kun laitetta nostettiin kahteen kertaan. Johanna jyrsi myös kotelon ympyröitten reunat ja hioi niitä pitkään ja se kannatti. Tosi hienot reunukset...

Lähiopetusjakso 24.4.-26.4.2014 Ensimmäinen päivä meni tosi nopeasti. Olin kyllä tunnin etuajassa, sillä en ollut ottanut uutta aikataulutusta koneelta. Ihmettelin kyllä viestiä, jossa mainittiin myöhäisempi ajankohta. Lounaaseen asti teimme teknisen tilassa tuparilahjoja ja kaiuttimia. Monella oli jo tuparilahja ihan valmiina. Monet olivat käsitelleet työnsä vahalla ja ajattelin, että minunkin hyllylleni vaha voisi olla hyväksi. Pinnasta tulee sileämpi ja likaa hylkivämpi. Myös metalliset kannakkeet saivat lakkakerroksen toiselle puolelle. Aika tuntui loppuvan kesken. Ruokatauko oli kerrankin riittävän pitkä. Pääsimme piipahtamaan Irman kuppilassa ja ostimme ihanat hihamerkit, joissa on ´äiteen´ kuva keltaisella pohjalla. Ihana Irma! =0) Iltapäivällä perehdyimme virkkaukseen. Tuntui vaikealta valita, mistä aloittaisi, kun ihania malleja ja ohjeita sekä materiaaleja pursuili luokan pöydillä. Kokeilin kirjanmerkkiä ja virkkauskirjasta (LANKATEKNIIKOIDEN KÄSIKIRJA) löysin jännän ka...

Ovela juttu! ;0) Kettuessu kävi jo tulevalla omistajallaan vierailulla. Vain yksi napinläpi puuttuu... Ihana Siiri-Inkeri! =0) Siiri keksi, että tätä essua aion käyttää aina, kun poistan kurpitsoista siemeniä! Väri toi siis kurpitsan mieleen. Vappuna naamiaisissa essu pääsee (toivottavasti) jo käyttöön. Essun etukappale ´Kettupuuhka´ KE-taite Helman sahalaitakuvio Helmaosa huolitellaan alavaralla.  Ketunpäätasku Nauhoista tuli erilaiset, koska halusin vain toiseen pitsiä ja jätin harsintalangan paikoilleen. Päällitikkaus helmaan kaksoisneulalla! Korva päällikeompeluna Silmä, silmä, nenä... Hieman kangasväriä hännänpäähän ja poskiin! Sama alemmalle kamulle... Valmis essu opehuoneen sohvalla Kai tähän voi olla vain tyytyväinen. Tilauksia on tullut jo kolme kappaletta... Vain aikaa puuttuu! ;0) Ja ehkä tämä saa jäädäkin ainutlaatuiseksi, kuten kummitytön äiti totesi. Onhan Siirikin ainutlaatuinen. Ja ...

ARVIOINTI omasta prosessista sekä valmiista tuotteesta Prosessi oli pitkä ja työteliäs mutta erittäin antoisa. Mieleeni tulivat lukuisat kerrat kun ompelin serkkuni kanssa Lahdessa vaatekomerossa asuja nukeille (Barbeille). Nyt sain tehdä vähän isommalle prinsessalle mekon. Pitänee harkita ihan aikuisten kokoisia mekkoja, jos joskus löydän aikaa. Tilaus olisi jo odottamassa. ;0) Luulen että paras palkka tulee onnellisilta käyttäjiltä. Onnistuin mielestäni keskittymään olennaiseen jälkimmäisessä mekossa. Ensimmäinen oli opettelua ja siitä tuli jonkun prinsessan tyylinen ´kermakakkumainen´ mekko johtuen tyllistä. Jälkimmäinen on tyylilleni uskollisesti romanttinen (pitsit) mutta tavallista pelkistetympi ja siksi ehkä tyylikkäämpi. Olen tyytyväinen tuotteeseen ja mielestäni opin prosessin aikana monia (myöhemmin) hyödyllisiä asioita. Saattaa olla että mekkokokoelma kasvaa ajan myötä... KURSSITYÖN RAPORTOINTI / DIDAKTINEN OSIO Sitten se vaikein osio eli työn soveltaminen koulumaailma...

KURSSITYÖ / Koneompelu TUOTTEEN VALMISTUSPROSESSI: Ongelmana on ollut lähinnä se, minkä työn valitsen varsinaiseksi kurssityökseni. Sain edellisellä kerralla jo lähes valmiiksi kettuessun, joka sopisi toki lahjaksi lähellä asuvalle kummitytölleni (varsinkin kun Lukko sai tänä vuonna pronssia!), mutta kun kerran aloitin sitä prinsessamekkoa, jolle oli tilaus Tampereen suunnalta, niin kai se on sitten se! Ensimmäistä mekkoa tehdessäni olin malttamaton (piirsin itse kaavat) ja mielessä alkoi kyteä ajatus, että haluaisin tehdä yksinkertaisemman mekon. Koska käyn Raumalla ainakin noin kaksi kertaa viikossa ja vierailen välillä Jättirätissä, sai toinen mekko alkunsa erään kangaskauppavierailun aikana. Näin nimittäin niin kaunista voiléta, että sitä oli `pakko´ ostaa. Ja toki siihen sopivaa satiinia. Olin alunperin lähtenyt ostamaan pinkkiä satiinia, mutta sitä juuri oikeaa (mielessäni ollutta) pinkkiä ei löytynyt. Ja voilét muutti mekon värin turkoosiksi! Kuulostaa ehkä hurjalta, että ...

A-puu-va! Tää niinko huomas, että nyt on jo 17.4.!!? Mihin tää vuosi on mennyt? Vastahan vuosi vaihtui... No, kuitenkin ajatukset pitänee suunnata opiskeluun ja lähinnä kirjalliseen osuuteen, sillä käsin on kyllä tullut tehtyä enemmän kuin koskaan! Pipoja pukkaa vähän väliä. Koulussa on toki keskitytty pääsiäisaskarteluihin. Teimme myös omat kastanjetit kakkosten kanssa. TUPARILAHJANI on hylly, johon voi laittaa koeputket vaaseiksi. Toki työtä pitää soveltaa, jotta se sopii koulutyöksi. Tekisin hyllyä 5-6 luokkalaisten kanssa. Jopa näinkin yksinkertaiseen työhön saa vaihtelua ja vaikeutta oppilaan taitotasosta riippuen. Liimapuulevyn voi tehdä oppilaiden kanssa, jos aikaa riittää, mutta valmiista levystä työn tekeminen on melko nopeaa. Työssä voi kokeilla montaa eri puuntyöstölaitetta. Vannesahalla voi muotoilla hyllyä. Sen reunan ei aina tarvitse olla suora. Oman hyllyn työvaiheet taisin jo selostaa aikaisemmin tässä blogissa. Metallikannakkeiden takominen oli haasteellista. Sitä ei...

Kaiutinprojekti tyssäsi tylsästi, kun toinen kaiutinelementti katosi koulussa. Reiät olin siis saanut porattua, mutta en löytänyt toista kaiutinta mistään. Etsin ja kyselin, kyselin ja etsin. Sitten yksi ope sanoi nähneensä sen ja laittaneensa sen open koppiin teknisissä tiloissa. Lähdimme katsomaan sitä, mutta kaiutin ei ollut siinäkään paikassa. Lopulta huomasimme, että se oli piilotettu open pöydän metalliseen jalkaan toiselle puolelle. Kaiutin oli viilletty rikki ja harmitus oli suuri. Toki myönnän, että se oli omaa tyhmyyttä, että unohdin kaiuttimen näkyviin ja oli hyvä, että asia ratkesi, mutta nyt pitäisi saada jostain uusi kaiutin... Saakohan niitä Kouluelektroniikasta?